Me kaikki tiedämme sen tunteen, kun heräämme nähtyämme painajaista. HUH, se oli vain unta!

Me kaikki tiedämme myös SEN tunteen, kun heräämme nähtyämme unta. EI VITTU, SE OLIKIN VAAN UNTA! EI VITUN VITTU JA JUMALAUTA SENTÄÄN. Nyt vituttaa. 

Minä olen nähnyt muutamana yönä peräkkäin omituista unta. Hengailen jostain tuntemattomasta syystä kotikaupunkini 'keskuksessa' ja olen hukassa, kunnes yhtäkkiä näen tutut maisemat ja tiedän missä olen. TÄH?

On mahdollista, että sen sijaan, että olisin nähnyt tätä samaa unta muutamana yönä peräkkäin olenkin nähnyt katkonaisesti samaa unta yhden yön aikana. Kai sekin on mahdollista, häh?!?!? Oli miten oli, olen miettinyt, että mitäköhän vittua alitajuntani yrittää moisella unella viestittää? Että olen hukassa oleva ihminen mutta minun on mahdollista löytää itseni? En tiedä, en tosiaan tiedä.

Yhtenä yönä näin myös unta, että hiukseni olivat todella ohuet. Se siitä...

Me kaikki tiedämme tunteen, kun joku tosielämän vittumainen situation tunkeutuu uniimme yöllä ja saamme siihen täydellisen ratkaisun ja olemme onnellisia. SE TUNNE, kun heräät... Silloin on kirjaimellisesti TYHJÄ olo. Ja vituttaa, vituttaa niin vitusti.

Oman mielenterveyden kannalta lienee hyvä, etten pidä unipäiväkirjaa ja näin ollen suurin osa unista unohtuu ajan kanssa. Nyt minä menen valmistautumaan untenmaille. Katsellaan, millaista soopaa sieltä tulee tällä kertaa...


GOOD NIGHT, BE TIGHT (jos tiedät, mitä tarkoitan...)