Jokainen niitä tarvitsee (ne jotka eivät MUKAMAS tarvitse, ovat perseestä) mutta harva helpolla löytää. 


Täydelliset farkut.


Allekirjoittaneen täydelliset farkut ovat normaalivyötäröiset, WOW! -reaktioita aiheuttavat, aavistuksen (!!) verran joustavat ja lahkeet ovat

s u p e r l y h y e t. Farkuissa täytyy olla asennetta ja ulkonäköä. Revittyä, kulutettua, vetoketjua, hienoja yksityiskohtia. En tiedä mitään kamalampaa kuin tavalliset farkut. Yksiväriset, ilman yksityiskohtia, ei yhtään mitään. Pthyi, kamalaa, saanko kuolla??? Minun päälläni et tule sellaisia näkemään, paitsi ehkä korkeintaan joskus harvoin jonkun superhienon paidan seurana. Kuten farkuissa, myös paidoissa täytyy olla Asennetta isolla A:lla. Yksivärisyys ja yksityiskohdattomuus (niin mikä?!) vaatteissa on RIKOS.

Niin tosiaan, allekirjoittanut rakastui kaksiin farkkuihin nimeltä mainitsemattomassa putiikissa ja rakastuneena hieman liian pitkälle ajatellen roudasi farmarit mukanaan koppiin. Allekirjoittaneen olisi pitänyt lukea tuotelappuset tarkemmin, koska näissä kyseisissä farmaripöksyissä oli yksi rikossana: mid rise.


EI. Allekirjoittaneen kroppa ei yksinkertaisesti mahdu millään konstilla mid rise -farkkuihin. Ne jäävät auttamatta puolitiehen ja siinä pysyvät. Tällaisina hetkinä sovituskopissa käydään läpi ristiriitaisia tunteita. Tavallaan rakastan, mutta kun toisaalta ette suostu sopimaan ylleni vaikka teitä niin rakastan... niin fuck you! Luovutan.


Loppujen lopuksi suuret kuvitelmat jäävät vain kuvitelmiksi ja lähdet taas kotiin tyhjin käsin. Shoppailureissulta ilman uusia farkkuja palaaminen on kuin sinua olisi lyöty naamaan rautakangella. Elämä on hetken aikaa täysin arvotonta. Täytyy vetäistä jalkaan ne vanhat farkut huomennakin. Ei sellaista ole helppo hyväksyä.

Itsekin yritän vielä käsitellä asiaa. Mutta kohta tulee Salkkarit, joten lorut seis ja töllöttimien ääreen!!!