Katsoinpa huvikseni ohjelmaa nimeltä Olivian armoilla. Se on jonkin sortin läppäohjelma, mutta siinä tuli esiin aihe, josta koin pakottavaa tarvetta kirjoittaa teille, rakkaat faniseni.

Ateismi ja Jumalaan uskominen. Missä meni vikaan? Sana uskominen. Ateistille Jumala on yhtä todellinen kuin Joulupukki - paitsi että kukaan ei vittu kysy aikuiselta ihmiseltä, että uskotko Joulupukkiin?

Sen sijaan aina kysytään, että uskotko Jumalaan? "En usko." Mutta et voi todistaakaan, etteikö Jumalaa olisi? "No en kyllä voi, niin. Mutta en usko että on."

 

Vittu.

 

Siis - joka ikinen ateisti tietänee mitä allekirjoittanut tarkoittaa. Koska ateistille Jumalaan uskominen = Joulupukkiin uskominen, tuntuu suorastaan absurdin naurettavalta edes vastata kysymykseen "uskotko Jumalaan?"

Ateistille se on _fakta_, että sitä taivaan setää ei vittu todellakaan ole olemassa ja he, jotka taivaan setään uskovat ovat... no... ehkä parempi etten sano mitään. Hä????????

Perseestä on, että aina pitäisi USKOA että asia on näin tai ei ole. Minä, henkilökohtaisesti ja täysin rehellisesti kerron teille, rakkaat faniseni, että taivaan setä on satua. Minä en suostu sanomaan, että uskon niin. Minä tiedän sen, koska olen ateisti ja elän ateistin elämää vittu.

Saatana.

 

Nyt minä otan kulauksen jotain ja menen sitten kai taas sänkyyn makaamaan. Älkää rakkaat faniseni peljästykö, jos ei säännöllisin väliajoin tupsahtele kirjoituksia - I'll be back always and forever, just gimme some time!

 

Jumalattoman hyvää yötä jok'ikiselle!!!!