Se, että saat juoda aamukaffit kello 14:51 (kun viimeiset pisarat ovat tippuneet pannuun noin ikuisuus sitten), koska olet niin uppoutunut pakolliseen tehtävään, ettet voi hetkeksikään uhmata keskittymistäsi tai muuten kaikki on pilalla ja vitutuskäyrä huipussaan. Loppujen lopuksi saat ryystää pannussa yksikseen kärventynyttä kahvia ja vitutuskäyrä uhkaa nousta jälleen. Nyt minä luovutan tuon paskakaffin juomisen suhteen ja suuntaan askeleeni kohti suihkua ja raikasta oloa, joka ehkä kenties pelastaa minut vitutuksen syövereistä. Sen jälkeen alan pikku hiljaa valua kohti kauppaa, josta ostan vatsalleni murkinaa. Nälkä kurnii, kakattaa ja vituttaa. Elämä on *piip*.

No question about it.