Se ei ollutkaan mikä tahansa kakka, vaan oudon värinen ripuli. Siinä ripuloidessa ja sen jälkeen suihkussa mieleeni juolahti asia, josta on pakko kirjoittaa. Tai itse asiassa asiat.

Ensimmäinen aihe on esineisiin kiintyminen, josta olen täällä aiemminkin pulputellut teille, rakkaat kansalaiset. Kierrellessäni kirppiksellä tai selaillessani käytettyjen tavaroiden myyntisivuja mieleni valtaa haikeus esineiden puolesta. Voi, onko sinut tänne raukka hylätty? Millaisessa kodissa olet aikaisemmin asustellut, millainen ihminen sinua on käyttänyt? HYI fan, mieleeni juolahtaa kaikenlaisia mielikuvia! En tahdo tietää!!!

 

Takaisin asiaan. Normaali ihminen ottaa valokuvia elämänsä varrella, mutta meikäläinen elää muistoissa esineiden ja vaatteiden avulla. Don't get me wrong, bitches; en asu tavararöykkiöiden keskellä ja asuntoni sisustus on hyvin hillitty. Mutta kun hommaan jotain niin siihen myös kiinnyn. Vaatekokoelmaani katsoessani voin lähes hetkeäkään miettimättä sanoa, missä mielentilassa olen minkäkin vaatteen ostanut ja kenen kanssa minulla on silloin ollut juttua. XD

Minulla on yksi huonekalu, josta en vaan voisi luopua mistään hinnasta. En halua siitä rahaa, älä tarjoa minulle rahaa siitä, saatana!!! Uskon vakaasti, että tuo huonekalu pysyy minulla läpi elämän. Nyt se on jo matkannut kolmanteen olinpaikkaansa ja tästä eteenpäinkin se tulee matkailemaan kanssani minne ikinä seuraavaksi muutankaan. Rakas huonekaluni. Tykkään!

 

Sitten toiseen aiheeseen. Aiheen nimi on tyytyväisyys. Tyytyväisyys itseensä. Don't get me wrong again, EN ole aina tyytyväinen itseeni. Joskus kiroan itseni ja pärstäkertoimeni alimpaan helvettiin. Mutta ison osan ajasta olen hämmentävän tyytyväinen. Ja kun mietin aikaa taaksepäin teinivuosiin, olin silloinkin hämmentävän tyytyväinen. EN aina, mutta aika usein. Se on kovin hämmentävää. Olisiko normaalimpaa olla tyytymättömämpi itseensä??!?!

Vaa'an lukemat eivät kohtaa lainkaan sen kanssa, mitä näen hyvänä päivänä peilistä. Olen myös videokuvannut itseäni, jotta näkisin itseni "toisesta vinkkelistä." Mutta mitä ihmettä, olenkin ihan tyytyväinen näkemääni?! (siis hyvänä päivänä, rakkaat faniseni.)

Pidän huumorintajustani.

Pidän pukeutumistyylistäni.

Pidän arvoistani.

Hämmentävää kerrassaan.

Vielä hämmentävämmän asiasta tekee se, etten ole liiemmin kuullut kehuja luonteestani oikeastaan keneltäkään. Hyvin harvoin allekirjoittaneelle tullaan sanomaan, että hei, sä oot hauska tyyppi ja kivan rento. Olen oppinut itse tykkäämään luonteestani, vaikka usein tuntuukin, että olen maailman ainoa, joka pitää siitä.

Mutta tällaiset asiat ovat hupsun tuntuisia ja tekevät jollain hassulla tavalla iloiseksi. Olen ihan kiva! Jee! 5 pistettä ja pari palaa suklaata päälle, nam!

 

Somaa sunnuntain jatkoa teille jälleen, rakkaat kansalaiset. Olkaa tekin kivoja!!!!