Päädyin jotenkin hupsusti lukemaan Demin vanhahkoa keskustelua, jossa pohdittiin, että mitäs vanhoja tuotteita kukakin kaipailee takaisin markkinoille. Siinä lukiessani keskustelua tajusin, että on aivan vitun perseestä, että tuotteita tulee ja menee. Sellainen pysyvyys on meikäläisen mielestä mahtavaa. Ei tarvitsisi aina stressailla, kun rakastuu johonkin tuotteeseen. Voisi ostaa sitä aina hautaan saakka ja kaikki olisi yhtä juhlaa, koska ei tarvitsisi metsästää uutta lempparia vanhan kadottua kaupan hyllyltä.

On hyvin jännittävää tajuta tuotteen X hiippailleen pois markkinoilta vasta, kun joku mainitsee sen nimen ja tajuat, että toden totta, eipä niitä myydä enää. Samalla mieleen tulvii vuosien takaiset mainokset ja mielen valtaa katkeruus. Miksi, oi miksi?!?!! Nostalgiset tuotteet takaisin ja vähän äkkiä, saatana senttäs!!

Nyt on aika iltakaffin ja sen jälkeen niin maan perkeleesti eucalyptuksia. Kurkkukipu on perseestä. Ja eucalyptuksien ahmimisen jälkeen tuleva ripuli on sekin - kirjaimellisesti - perseestä.

Salkkarit menivät jälleen sivu suun, mutta katsomo pelastaa jälleen. Joten kaffia ja salkkareita, son moro!!! --->